Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Aamulehdessä 5.2.2009
Kirkollisverotulojen supistuminen kirkosta eroamisen kasvun myötä huolestuttaa monia kirkon toiminnassa mukana olevia, kuten Eeva Kahilaniemi-Parkkolaa (AL 2.2.2009).
Monet kirkosta eroajat mainitsevat syyksi kirkollisveron, mutta tätä on edeltänyt vieraantuminen kirkon toiminnasta. Kirkollisvero on vain viimeinen sysäys erota.
Merkittävin seikka Kahilaniemen kirjoituksessa oli kuitenkin se, mitä oli jätetty mainitsematta. Nykyään on hyvin trendikästä kertoa kirkon maallisista palveluista ja työstä vähäosaisten parissa.
Kuitenkin kirkon, kirkkolaissakin mainittu, tehtävä on seuraava: "Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi."
Tehtävänsä toteuttamiseksi kirkko kerää jäseniltään varoja kirkollisverojen muodossa ja järjestää erilaisia toimintoja kristillisen sanoman levittämiseksi. Näitä toimintamuotoja ovat mm. lasten ja nuorten retki- ja leiritoiminta, sairaalatyö, kirkolliset toimitukset, diakonia ja kaikki muu seurakunnallinen työ. Miksi tätä ei tuoda ylpeästi esille vaan piiloudutaan epämääräisen "tekee myös hengellistä työtä" taakse?
Kirkosta eroajien syyllistäminen palveluiden heikkenemisen aiheuttajina on modernia anekauppaa. Tällä kertaa luvassa ei tosin ole edes ikuista taivaspaikkaa, ainoastaan puhtaampi omatunto lähimmäisen auttamisesta. Jakaahan kirkko verotuloistaan peräti 2% avustuksina.
Suomessa toimii kuitenkin lukuisia katsomusneutraaleja järjestöjä, joiden kautta apu menee sitä tarvitseville ilman järjestön omien sääntöjen velvoittamaa uskonnollisen sanoman levittämistä. Milloinkahan nämäkin järjestöt ymmärtävät lähteä syyllistämään järjestöön kuulumattomia toimintaedellytystensä heikkenemisestä?
