Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Aamulehdessä 19.7.2007 hieman lyhenneltynä.
Monet uskovaiset, kuten Martti Ahvenainen (Al 14.7.), yrittävät uskotella itselleen ja muille, että uskonnot ja erityisesti kristinusko ovat hyvän moraalin perusta. Useat tutkimukset osoittavat asian olevan kuitenkin päinvastoin. Suomesta katsoen maailman tilanne voi todellakin näyttää siltä, että länsimaat ovat moraalisesti kehittyneempiä kuin esim. kehitysmaat ja että tämä olisi seurausta juurikin kristinuskosta ja Raamatun ohjeista. Tällainen harhakäsitys tuntuu olevan aika yleinen, minkä takia onkin hyvä oikaista se.
Aloitetaan vaikkapa suomalaisia suosineesta tutkimuksesta eri maiden korruptiotilanteesta. Tuloksista on selvästi nähtävissä, että maallistuneet valtiot kuten Suomi, Singapore, Ruotsi ja Hollanti sijoittuvat kärkikymmenikköön, kun taas uskonnollisemmat länsimaat sijoittuvat järjestään huonommin. Esimerkkeinä mainittakoon USA (20.), Portugali (26.), Malta (28.) ja Kreikka (54.). Monet Latinalaisen Amerikan valtiot, joissa kristinuskon merkitys on huomattavasti suurempi kuin länsimaissa, sijoittuvat tutkimuksessa puolenvälin heikommalle puolelle.
Länsimaista selkeästi uskonnollisin valtio on USA, joka johtaa länsimaiden vertailussa myös moraalisesti kyseenalaisia tilastoja kuten murhat, teiniraskaudet ja -abortit, lapsikuolleisuus ja teini-ikäisten sukupuolitaudit. Oma lukunsa on katolisen kirkon pappien pedofiiliskandaalit. Näillä papeillahan pitäisi Ahvenaisen mukaan olla erittäin korkea moraali, koska he tuntevat Raamatun arvot läheisesti.
Miksi monissa länsimaissa sitten tilanne on moraalin kannalta hyvä ja erityisesti miksi se on parantunut huomattavasti viimeisen vuosisadan aikana? Kristinuskohan on ollut olemassa nykymuodossaan jo yli 1500 vuotta, mutta kristinuskon valtakaudella ei merkittäviä parannuksia ihmiskunnan moraalissa ole ollut havaittavissa. Perimmäinen syy moraalin kehitykseen muutaman viime vuosisadan aikana on humanismin, tieteellisen ajattelun ja valistuksen nousu uskontojen vastustuksesta huolimatta. Kirkot pyrkivät viimeiseen asti vastustamaan moraalisia kehitysaskeleita kuten orjuuden lopettamista tai naisten tasa-arvoa perustaen käsityksensä Raamattuun ja kristinuskoon. On aika uskomatonta, että vielä 2000-luvullakin kirkko perustaa moraalikäsityksiään Raamatusta valittuihin yksittäisiin kohtiin.
Kristittyjen tyypillinen vastine tähän on, että Raamattua pitää osata lukea oikealla tavalla, jotta sieltä löytää sen moraalisen totuuden. Raamattu ei kuitenkaan ole muuttunut vuosisatoihin, vaikka moraalikäsitykset ovat. Mistä sitten ovat saaneet alkunsa ne uudet oikeammat tavat lukea Raamattua, joilla perustellaan nykyisen yhteiskunnan hyviksi havaittuja arvoja? Miksi Raamatun "Älä varasta" on edelleen moraalisesti pätevä, mutta seuraavalta sivulta löytyvä "Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla"-ohje herättää meissä vastenmielisyyttä? Olisiko moraalille sittenkin universaalimpi pohja kuin uskonnollinen säädöskokoelma?
Raamatusta löytää perusteet lähes mille tahansa moraalikäsitykselle kuten kultaiselle säännölle (joka on ilmaistu muuallakin jo kauan ennen kristinuskon syntyä), seksuaalivähemmistöjen syrjimiselle, naisten alistamiselle, etniselle puhdistukselle ja moniavioisuudelle. Hyvälle moraalille tarvitaan kuitenkin pohjaksi synnynnäistä omaatuntoa, ihmisarvon tunnustamista sekä humanistisen ihmiskäsityksen hyväksymistä. Onko moraalisempaa auttaa köyhiä, heikkoja ja lapsia silkasta myötätunnosta ja auttamisen ilosta vai siksi, että auttamalla varmistaa itselleen taivaspaikan? Yliluonnollisia elementtejä ei kaivata pohjimmiltaan hyvin inhimillisen asian tueksi tai perusteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti