Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Helsingissä jo yli 12% oppilaista opiskelee uskonnon sijaan elämänkatsomustietoa. Tämä trendi ei liene kirkon edustajien mieleen, päätellen heidän viimeaikaisista mielipidekirjoituksistaan.
Allekirjoittaneilla, kuten varmaan monella muullakin ET-oppilaan vanhemmalla, meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun luettuamme Katriina Hallikaisen kirjoituksen (Al 7.10.) uskonnonopetuksen puolesta. Seurakunnan koulutyön edustajana hän rinnastaa elämänkatsomustiedon valinnan lapsen heitteillejättöön sekä väittää sen olevan merkki piittaamattomuudesta lapsen kehityspsykologisia tarpeita kohtaan. Ilmeisesti ajatus siitä, että lapsi voisi ihan aidosti muodostaa oman elämänkatsomuksensa, on Hallikaiselle täysin vieras.
ET on oppiaineena hyvin erilainen kuin uskonto. Kun tavoitteena ei ole yhden katsomuksen junttaaminen totuutena, voidaan opetuksessa keskittyä pohtimaan asioita yhdessä. Kriittisen ajattelun kehittyminen onkin yksi ET:n merkittävimmistä hyödyistä. Lisäksi ET:n opiskelu kannustaa lasta kokonaisvaltaiseen oman elämän hallintaan ja omien inhimillisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä avaraan ja suvaitsevaiseen maailmankuvaan. ET:ssä lapsi oppii käsittelemään vaikeita eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole suoraan ylhäältä annettuja vastauksia.
Päinvastoin kuin Hallikainen olettaa, antamalle lapselle eväät oman elämänkatsomuksensa muodostamiseksi, pohjustaa samalla lapsen vahvan oman identiteetin kehittymistä sekä valmentaa arvioimaan kriittisesti tapahtumia ja asioita. Modernissa mediayhteiskunnassa nämä ovat kullanarvoisia taitoja.
Elämänkatsomustieto on tavoitteiltaan ja sisällöltään ylivertainen perinteiseen uskonnon opetukseen nähden. Harmillisesti se ei ole nykylainsäädännön mukaan valittavissa kirkkoon kuuluvalle lapselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti